Iivarista tuli ratsu!

Olen nyt tän koneen sekoilun vuoksi kirjoittanut tän tekstin uudelleen jo kolme kertaa... Eka teksti oli ok, tokaa ehdin jo viimeistellä toki kivaks ja tän viimeisen nyt yritän vaan saada julkaistua (=edes tallennettua) ennen uutta sekoamista.

No, tulin ratsuponin omistajaksi oikeastaan jo helmikuun alussa, mutta päätin jakaa tämän iloisen perhetapahtuman myös tänne blogiin. Olen taas pikkuponista hyvin ylpeä :)

Juuri tänään luin eräästä blogista, kuinka kukaan ei jaksa lukea päiväkirjamaista blogia. Pitäisi olla mielipidekirjoituksia, hieno tausta, mahtipontisesti editoituja videoita ja überhienoja kuvia.
Tämä minun blogini on nimenomaan enemmän päiväkirjamainen ja tylsä kun mikään upea mielipiteitä sisältävä blogi.
Minusta tässä on kyse ehkä siitä ketä varten blogia kirjoittaa? Käsitän senkin, että jos lukijoita on tuhatpäinen lauma, niin se kirjoitaminen muuttuu ja sen täytyykin muuttua hieman enemmän lukijalähtöiseksi.
Minun blogini on taas vähän päiväkirja nimenomaan itselleni, mutta julkisena blogina lähinnä tutuille, jotka voivat halutessaan hieman pysyä kärryillä meidän kuulumisista, mutta jotka eivät halua aktiivisesti sitä kysellä. Sitä paitsi minä itse tykkään enemmän selailla vanhoja juttuja mitä oikeasti olen tehnyt, kun mitä mieltä olen ollut... (vaikka tietenkin jokainen bloggaaja ainakin näennäisesti kirjoittaa vaan itselleen ja omaksi huvikseen, yeah right... ;D)

No, tää nyt lähti vähän lapasesta rönsyilemään kun aihe piti olla ihan muualla! :) Nimittäin siinä Iivarissa!

Tallillamme käy pienikokoinen, mutta aika osaava tyttö jota olin "salaa" ajatellut jo Iivarille pilotiksi. Näinpä eräs sunnuntai kysyin kävisikö pieni selkään nousu... Sain lainaksi satulan tallin yhdeltä ponilta ja eikun menoks!
Ensin meillä tosin oli hieman ongelmia löytää sopivaa satulavyötä. Toinen on liian pitkä, toinen ei mene kiinni ollenkaan jne, mutta kyllä se siitä sitten.
Menin ensin juoksuttamaan Iivaria, mutta koska mitään suurempia rodeoita ei havaittu, niin päätettiin istuttaa Johanna kyytiin.
Hienostihan se meni eikä mitään draamaa ollut. Yritti Iivari tosin purra ratsastajaansa varpaista... Ensin talutin ratsukkoa käynnissä, mutta siirryin lopulta kävelemään "takavasemmalle" kun ponia kiinnosti enemmän sen talutusnarun syöminen kun itse homma. Harjoittelivat kääntymistä, pysähtymistä ja yksi pitkä sivu mentiin raviakin! Sitten vaan ponille kiitos ja lopetus.
Iivarihan osaa aika hyvin ääniavut ohjasajon, juoksutuksen, ajamisen jne ansiosta ja se varmasti tulee auttamaan meitä tällä ratsu-uralla.
Tämän kerran jälkeen ovat kelit hieman hankaloittaneet ratsastusharjoituksia kengättömällä eläimellä ja oma satulakin on ollut hankintalistalla. Nyt taitaa kamppeet olla likimain hankittuna ja harjoituksia voitaneen hyvinkin piakkoin jatkaa jos ratsuttaja-Johanna on vielä suostuvainen. Toivottavasti :)

Nyt loppuun pari kuvaa. Kuvat on Veeran ottamia.

Näitä kuvia lisäillessäni huomasin, että tuolloinhan on ollut vielä ihan Talvi :)

Tässä ollaan juuri aloiteltu ja taluttaja vielä mukana roikkumassa.

Tässä mennään jo itse tosi hienosti

Muina miehinä :)

Keskittynyt täytyy olla ;)

Onnistunut eka ratsastuskerta. Ponille kiitos ja lopetus.

Tässä Johanna Ateenan kanssa.